Sosiaalinen aktiivisuus + hyvinvointi

Sosiaalinen aktiivisuus pidentää elinikää ja vähentää laitoshoidon tarvetta

Gerontologian tutkimuskeskuksessa toteutetun tutkimuksen mukaan sosiaalisesti aktiivisemmilla ikäihmisillä oli noin 17 vuoden seurannan kuluessa pienempi kuolleisuuden ja pitkäaikaiseen laitoshoitoon sijoittumisen riski kuin sosiaalisiin toimintoihin vähemmän osallistuvilla.

– Erityisesti ns. kollektiivisiin sosiaalisiin toimintoihin osallistuminen selitti vähäisempää kuolleisuuden ja laitoshoitoon sijoittumisen riskiä. Erilaiset kulttuuriharrastukset, järjestötoiminta, matkustaminen ja tanssiminen ovat esimerkkejä kollektiivisesta sosiaalisesta aktiivisuudesta, jossa ihmiset tekevät itselleen mielekkäitä asioita yhdessä toisten kanssa ja voivat kokea yhteenkuuluvuutta, hyväksyttynä ja pidettynä olemista, kertoo Jyväskylän yliopiston tohtorikoulutettava Katja Pynnönen.

Nyt julkaistussa tutkimuksessa ns. produktiivinen sosiaalinen aktiivisuus, ts. toisten auttaminen ja yhteiseksi hyväksi toimiminen, ei ollut yhteydessä pienempään kuolleisuuden riskiin, vaan yhteys selittyi kokonaan osallistujien paremmalla terveydellä.

– Produktiivinen sosiaalinen aktiivisuus saattaa silti olla yksi ikäihmisten hyvinvointia lisäävä tekijä, sillä sen myötä ikääntyvä ja ikääntynyt voi kokea tekevänsä hyödyllisiä asioita ja olevansa tarpeellinen. Omassa tutkimuksessamme ei valitettavasti pystytty huomioimaan vapaaehtoistyötä laajemmin, vaan auttamisessa keskityttiin sukulaisten, naapureiden ja ystävien arkipäivän askareissa auttamiseen, toteaa Pynnönen.

Tärkeää terveyden edistämisen kannalta
Sosiaalisen aktiivisuuden yhteys kuolleisuuteen ei ole uusi aihe, mutta sen yhteyttä laitoshoitoon sijoittumiseen on tutkittu vähän. Myös sosiaalisen aktiivisuuden eri ulottuvuuksien yhteydestä erilaisiin terveyttä kuvaaviin tekijöihin on vähemmän tutkimustietoa. Tulos on tärkeä, sillä sosiaalisessa verkostossa tapahtuvat muutokset, depressiiviset oireet ja iän myötä lisääntyvä riski liikkumis- ja toimintakyvyn heikkenemiseen saattavat heikentää mahdollisuuksia osallistua erilaisiin sosiaalisiin toimintoihin.
Sosiaalisen aktiivisuuden tarpeiden kartoittaminen ja osallistumisen tukeminen ovat yksi keskeinen osa ikääntyneiden ihmisten terveyttä edistävää toimintaa.
– Uusien toimintatapojen kehittäminen sosiaalisen osallistumisen mahdollistamiseksi on tarpeen tilanteessa, jossa yhteiskunnan taloudelliset resurssit ovat erittäin tiukalla, mutta pyrkimyksenä on ikääntyneiden ihmisten kotona asumisen ja hyvinvoinnin tukeminen, sanoo Pynnönen.

Tutkimus on osa laajempaa Ikivihreät-projektia. Suomen gerontologian tutkimuskeskus (SGT) on Jyväskylän yliopistoon kuuluva yksikkö.